21.12.1992

Kanne Liperin kihlakunnanoikeudessa

A on Kontiolahden Kokoustilat Oy:lle 21.2.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli työskennellyt 11.11.1987 alkaen suullisesti tehdyn työsopimuksen perusteella työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Kontiolahdella sijaitsevassa ravintolassa, joka markkinoinnissaan oli käyttänyt nimeä Hotelli Julie. Ravintolakiinteistön omistanut Ketterä Oy oli 1.6.1989 vuokrannut hotelli- ja ravintolatilat Harju Hotell Oy:lle, joka oli 3.7.1990 luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Harju Hotell Oy:n konkurssipesän hallinto oli 3.7.1990 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kahden viikon irtisanomisajan jälkeen. A oli työsuhteensa näin päätyttyä ollut työttömänä heinäkuun lopun 1990.

Kontiolahden Kokoustilat Oy oli harjoittanut ravintolatoimintaa samoissa tiloissa 1.8.1990 alkaen. A oli 2.8.1990 tehnyt Kontiolahden Kokoustilat Oy:n kanssa kirjallisen työsopimuksen, jossa oli kahden kuukauden koeaikaa koskeva sopimusehto. Kontiolahden Kokoustilat Oy oli 8.9.1990 päivätyllä ilmoituksella irtisanonut A:n työsopimuksen koeaikaan vedoten.

A:n työnantajina toimineiden yhtiöiden osakkeenomistajina olivat esiintyneet samat henkilöt. Harju Hotell Oy:n konkurssipesän ja Kontiolahden Kokoustilat Oy:n välisessä luovutustoimessa, jonka perusteella viimeksi mainittu yhtiö oli jatkanut samoissa tiloissa hotellija ravintolatoimintaa, oli kysymyksessä työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus. A:n työsuhde Kontiolahden Kokoustilat Oy:n kanssa oli tosiasiassa alkanut 11.11.1987 ja näin ollen 2.8.1990 tehtyyn työsopimukseen ei olisi saanut ottaa koeaikaa koskevaa ehtoa eikä ehto ollut A:ta sitova. Siinä tapauksessa, että A:n katsottaisiin työskennelleen koeaikaisena työntekijänä, ei työsopimusta ollut purettu asiallisesti hyväksyttävällä perusteella. A oli myös valittu Kontiolahden Kokoustilat Oy:n työntekijöiden luottamusmieheksi, joten työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan työsopimusta ei olisi saanut purkaa tai irtisanoa. Vuosilomalain 3 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 momentin mukaisesti A:n lomakorvaus laskettiin kahden ja puolen lomapäivän perusteella. A:n työsuhteen perusteeton purkaminen oli johtanut siihen, että hänen maineensa ravintola-alan työnantajien keskuudessa oli mustattu, eikä hän ollut saanut työtä.

Tämän vuoksi ja koska A:n tuntipalkka oli ollut 46 markkaa elokuussa 1990, A on vaatinut, että Kontiolahden Kokoustilat Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle 1) korvaukseksi työsopimuksen laittomasta purkamisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 174 781,60 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä, 2) irtisanomisajan palkkaa yhdeltä kuukaudelta 8 739,08 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.9.1990 lukien, 3) odotusajan palkkaa 2 097,36 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.9.1990 lukien ja 4) saamatta jääneenä lomakorvauksena puolta päiväpalkkaa vastaavat 174,78 markkaa.

Vaihtoehtoisesti A on vaatinut työsopimuslain 51 §:n nojalla vahingonkorvausta 3 600 markkaa kuukaudessa ajalta 1.8.1990 - 30.4.1991 ja vaadituille määrille 16 prosenttia korkoa 6.5.1991 alkaen. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

Kontiolahden Kokoustilat Oy:n vastaus

Kontiolahden Kokoustilat Oy on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen. Kontiolahden Kokoustilat Oy on lausunut muun muassa, että Harju Hotell Oy:n luovutettua omaisuutensa konkurssiin 3.7.1990 oli hotelli- ja ravintolatoiminta lakannut välittömästi, koska konkurssipesä ei ollut jatkanut liiketoimintaa. Irtisanotut työntekijät eivät olleet jatkaneet entisiä töitään. Työntekijöiden työsuhteet olivat irtisanomisen johdosta päättyneet 17.7.1991. Kontiolahden Kokoustilat Oy oli ostanut konkurssipesältä 19.7.1990 kaluston ja varaston sekä ryhtynyt 1.8.1990 harjoittamaan samoissa tiloissa hotelli- ja ravintolatoimintaa. Yhtiö oli elokuun alussa 1990 palkannut palvelukseensa työntekijöitä ja tehnyt A:n kanssa 2.8.1990 työsopimuksen, johon oli sisältynyt yleisen käytännön mukaisesti kahden kuukauden koeaikaa koskeva sopimusehto. Kontiolahden Kokoustilat Oy oli alkanut harjoittaa liiketoimintaansa lähes kuukauden kuluttua siitä, kun Harju Hotell Oy oli lopettanut liiketoimintansa. Yhtiöillä ei ollut sama omistuspohja. Näin ollen konkurssipesän ja Kontiolahden Kokoustilat Oy:n välisessä luovutuksessa ei ollut kysymys työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta. Kontiolahden Kokoustilat Oy ei ollut tiennyt A:n luottamusmiesasemasta ja yhtiö voi joka tapauksessa vedota koeaikaa koskevaan sopimusehtoon. A:lla oli vuosilomalain 3 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada lomakorvausta vain kahta lomapäivää vastaavalta ajalta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 6.5.1991

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A:n 11.11.1987 tekemä työsopimus oli Harju Hotell Oy:n konkurssipesän toimesta 3.7.1990 irtisanottu. A:n työsuhde oli päättynyt kahden viikon irtisanomisajan jälkeen. A ja Kontiolahden Kokoustilat Oy olivat 2.8.1990 tehneet työsopimuksen, johon oli otettu kahden kuukauden koeaikaa koskeva sopimusehto. Harju Hotell Oy:llä ja Kontiolahden Kokoustilat Oy:llä ei ollut näytetty olevan yhteistä omistuspohjaa. Kontiolahden Kokoustilat Oy oli ostanut konkurssipesältä, joka ei ollut jatkanut Harju Hotell Oy:n liiketoimintaa, 19.7.1990 pesän vaihtoomaisuuden ja kaluston sekä alkanut elokuun alussa 1990 harjoittaa hotellitoimintaa. A oli valittu työntekijöiden luottamusmieheksi myös Kontiolahden Kokoustilat Oy:n palveluksessa ollessaan ja tämä seikka oli tullut yhtiön tietoon. Kontiolahden Kokoustilat Oy oli 8.9.1990 päivätyllä kirjeellä purkanut A:n työsopimuksen vetoamalla koeaikaa koskevaan ehtoon.

Kontiolahden Kokoustilat Oy ei ollut sen jälkeen, kun Harju Hotell Oy oli lopettanut liiketoimintansa, välittömästi jatkanut viimeksi mainitun yhtiön toimintaa, vaan oli aloittanut oman uuden vaikkakin vastaavanlaisen liiketoiminnan lähes kuukauden kuluttua tekemällä muun muassa palkkaamiensa työntekijöiden kanssa kirjalliset työsopimukset koeaikaa koskevine ehtoineen. Harju Hotell Oy:n konkurssipesän ja Kontiolahden Kokoustilat Oy:n välistä vaihto-omaisuutta ja kalustoa koskevaa kauppaa ei näin ollen ollut pidettävä työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuna liikkeen luovutuksena. Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännös koski vain työnantajan toimesta tapahtuvaa luottamusmiehen irtisanomista. Mainittu lainkohta ei syrjäyttänyt työsopimuslain 3 §:n säännöstä. Vaikka A olisikin toiminut asianmukaisesti valittuna luottamusmiehenä Kontiolahden Kokoustilat Oy:n palveluksessa ollessaan, oli yhtiöllä ollut oikeus purkaa koeaikaa koskevan ehdon perusteella A:n työsopimus. Yhtiön ei myöskään ollut näytetty purkaneen työsopimusta työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tai muutoin epäasiallisella perusteella. Vuosilomalain 3 §:n 1 momentin mukaan A:lla oli ollut oikeus saada lomakorvausta vain kahden lomapäivän mukaisesti.

Mainituilla perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n kanteen ja velvoittanut hänet korvaamaan Kontiolahden Kokoustilat Oy:n oikeudenkäyntikulut 10 275 markalla 16 prosentin korkoineen 6.5.1991 lukien.

A:n valitus Itä-Suomen hovioikeudessa

A on toistanut kanteensa muutoin paitsi, että hän on vaatinut odotusajan palkkaa 2 907,35 markkaa ja työsopimuslain 51 §:n mukaiselle vahingonkorvaukselle korkoa 21.2.1991 alkaen.

Hovioikeuden tuomio 5.12.1991

Hovioikeus on käsittelyratkaisussaan jättänyt A:n valituksen vasta hovioikeudessa tehtynä tutkimatta siltä osalta kuin A oli vaatinut odotusajan palkkaa enemmän kuin 2 097,36 markkaa ja työsopimuslain 51 §:n mukaiselle vahingonkorvaukselle korkoa aikaisemmasta ajankohdasta kuin 6.5.1991.

Pääasiaratkaisussaan hovioikeus on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen ja velvoittanut A:n suorittamaan Kontiolahden Kokoustilat Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Perustelut

Harju Hotell Oy:n konkurssipesän irtisanottua 3.7.1990 yhtiön konkurssin johdosta A:n ja muiden työntekijöiden työsopimukset heidän työsuhteensa ovat kahden viikon irtisanomisajan jälkeen päättyneet. Harju Hotell Oy:n harjoittama hotelli- ja ravintolatoiminta on konkurssin alettua lakannut. Kontiolahden Kokoustilat Oy on 19.7.1990 tehdyillä kaupoilla ostanut kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun konkurssipesään kuuluvan omaisuuden ja ryhtynyt 1.8.1990 harjoittamaan sillä hotelli- ja ravintolatoimintaa ottaen palvelukseensa Harju Hotell Oy:n työntekijöitä. A ja Kontiolahden Kokoustilat Oy ovat tässä tarkoituksessa 2.8.1990 solmineet kirjallisen työsopimuksen.

A ja muut työntekijät eivät ole siirtyneet konkurssipesän palveluksesta välittömästi Kontiolahden Kokoustilat Oy:n palvelukseen, vaan siirtyminen on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun aikaisemman työnantajan Harju Hotell Oy:n liiketoiminta ja mainitut työsuhteet ovat päättyneet. Hotelli- ja ravintolatoiminta ja työntekijöiden työsuhteet eivät siten ole jatkuneet sillä tavalla välittömästi, että konkurssipesän ja Kontiolahden Kokoustilat Oy:n välisten kauppojen johdosta työnantajan velvollisuudet työsopimuslain 7 §:n 2 momentin nojalla olisivat siirtyneet uudelle omistajalle.

A:n ja Kontiolahden Kokoustilat Oy:n välisessä työsopimuksessa on ollut koeaikaa koskeva ehto. A on Kontiolahden Kokoustilat Oy:n palveluksessa ollessaan yhtiön tieten valittu työntekijöiden luottamusmieheksi. Koeaikaisen työsopimuksen purkamisesta säädetään työsopimuslain 3 §:ssä. Tuo säännös koskee myös luottamusmiestä. Asiassa ei ole selvitetty, että Kontiolahden Kokoustilat Oy olisi purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tai muutoin epäasiallisella perusteella.

Näillä ja hovioikeuteen tehdyn valituksen tutkimatta jättämisen osalta hovioikeuden sekä lomakorvauksen osalta alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla asia on ratkaistu tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A:n on korvattava Kontiolahden Kokoustilat Oy:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.